Reverend Bizarre tiedotti hajoamisestaan jo tämän albumin julkaisun aikaan, ja Wavering Radiant jäi sittemmin hajonneen Isiksen viimeiseksi kokopitkäksi. Kun vielä Russian Circlesin kolmoslevy ei aiheuttanut allekirjoittaneelle riemunkiljahduksia, tässäpä viimeisimmät loistotuotokset kaikilta mainituilta.
Reverend Bizarre - III: So Long Suckers (Spinefarm, 2007)
Doom metal on kaikista rockin alalajeista äärimmäisessä hitaudessaan tavallaan se kaikkein ankarin ja kärsivällisyyttä vaativin. Mutta tietenkin lopulta sitten kuuntelijan anteliaasti palkitseva. Tämän, voisi jopa sanoa legendaarisen, lohjalaisen partion viimeiseksi jääneen hautajaismarssin seitsemän kappaletta vaativat alleen kaksi täyteen ahdettua cd:tä joidenkin sävellyksien venyessä puolen tunnin tuolle puolen. Kiirettä ei pidetä tempon kanssa, eikä myöskään uusien riffien esittelyssä, sen sijaan panostetaan hypnoottiseen toistoon ja murskaavaan raskauteen klassisia sabbathiaanisia hetkiä unohtamatta.
Doom metal on kaikista rockin alalajeista äärimmäisessä hitaudessaan tavallaan se kaikkein ankarin ja kärsivällisyyttä vaativin. Mutta tietenkin lopulta sitten kuuntelijan anteliaasti palkitseva. Tämän, voisi jopa sanoa legendaarisen, lohjalaisen partion viimeiseksi jääneen hautajaismarssin seitsemän kappaletta vaativat alleen kaksi täyteen ahdettua cd:tä joidenkin sävellyksien venyessä puolen tunnin tuolle puolen. Kiirettä ei pidetä tempon kanssa, eikä myöskään uusien riffien esittelyssä, sen sijaan panostetaan hypnoottiseen toistoon ja murskaavaan raskauteen klassisia sabbathiaanisia hetkiä unohtamatta.
Russian Circles - Station (Suicide Squeeze/Sargent House, 2008)Kaikki tähän mennessä esitellyt levyt ovat pohjimmiltaan nojanneet perinteiseen rockbändimuottiin, mutta Russian Circles päätti, että kukas sitä laulajaa tässä tarvitsee. Tämä kakkoslevy jatkaa samaa omaperäistä monikerroksisiin kitarariffeihin, -maisemiin ja -melodioihin sekä elävän luovaan rumputyöskentelyyn perustuvaa tyyliä, joka esiteltiin kahta vuotta aiemmin debyytillä Enter. Ykköslevyn jälkeen mutkat ovat hivenen suoristuneet, ja molemmat levyt ovat niin tasaisen erinomaisia, että kakkoslevyn eduksi vaa'an käänsi vain se, ettei vuodelta 2008 ollut muita aivan yhtä hyviä tarjokkaita.
Itseään toistaville, hitaasti kehittyville raskaille riffeille ja rosoiselle huutolaululle perustuvan sludge metallin kuningasbändeihin lukeutuva Isis on julkaissut alan merkkiteoksia, kuten Oceanic (2002) ja Panopticon (2004), mutta minun suosikkini bändin tuotannosta on ehdottomasti tuorein levy Wavering Radiant. Tällä levyllä bändi löytää hiljaisen ja kovan lisäksi uusia välimuotoja, tuotanto on parempaa ja melodiat parhaimmillaan aivan upeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti