20 raskasta vuotta, osa 7: 2005-2006

2005 oli synkkä vuosi, ainakin jos näitä valintoja on uskominen, eikä 2006 näyttänyt aluksi yhtään valoisammalta.

Swallow the Sun - Ghosts of Loss (Firebox, 2005)

Jyväskyläläinen Swallow the Sun sai kriitikot polvilleen jo debyytillään The Morning Never Came (2003), joka yhdisti matelevan hitaan doom metallin ja rosoisen raa’an death metallin parhaat puolet yhteen, lisäten keittoon upeita melodioita. Ghosts of Lossin resepti on pitkälti sama, mutta materiaalin laatu vielä piirun verran parempaa. Neljä kokopitkää toistaiseksi tehneen bändin tuotannosta on hankala valita yhtä suositeltavaa, sillä tietyistä toistuvista maneereista huolimatta jokainen kiekko on aivan erinomainen. Arpa osui tähän kakkoslevyyn, mutta edeltäjänsä lisäksi myös seuraajat Hope (2007) ja New Moon (2009) ovat aivan yhtä suositeltavia.

Sólstafir - Masterpiece of Bitterness (Spinefarm, 2005)

Black metal on pahamaineinen musiikkigenre, joka yhdistetään tiettyjen jäsentensä Norjassa suorittamiin kirkonpolttoihin ja murhiin yhtä paljon kuin musiikkiinsakin, joka oli äärimmäisen raakaa ja tosikkomaisen synkkää. Islantilainen Sólstafir yhdistää musiikissaan rosoisen black metal -estetiikan maalailevaan ns. Islanti-soundiin, joka on kevyemmän rockin puolelta tuttu erityisesti Sigur Rósin esittämänä, ja heittää sekaan pienen ripauksen huumoria, länkkärisoundtrack-tunnelmaa ja hypnoottista pysähtyneisyyttä. Lopputuloksena tämä kakkoslevy on nimensä mukaisesti mestariteos.

Celtic Frost - Monotheist (Century Media, 2006)
Useammankin metallin alalajin parissa pioneerityötä 80-luvulla tehnyt sveitsiläinen Celtic Frost toipui glam-aallonpohjastaan vähitellen, vuosien tauon ja kypsyttelyn jälkeen ilmestyi Monotheist, joka vei bändin aivan ennennäkemättömän pimeisiin maisemiin. Lyijynraskaiden kitaroiden ja Tom G. "Warrior" Fischerin metallimaailman autoritäärisimmän äänen ajama julistus on raskasta musiikkia synkimmillään. Kiertueen jälkeen yhtyeen jättänyt nokkamies jatkoi saman vision toteuttamista nimellä Triptykon; yhtyeen debyyttialbumi Eparistera Daimones ilmestyi viime vuonna, eikä aurinko vieläkään paljon paistele.