tiistai 7. joulukuuta 2010

20 raskasta vuotta, osa 3: 1992-1994

Jatketaan siitä mihin jäätiin, eli vuodesta 1992. Kaikki kolme tänään esiteltävää levyä omilla tavoillaan määrittelevät sitä uutta monimuotoisuutta, joka raskasta rockia 90-luvulla rikasti. 


Faith No More nousi suosioon vuoden 1989 funk metallisella The Real Thing -albumilla, mutta vasta kolme vuotta myöhemmin julkaistu neloslevy Angel Dust sytytti bändin todelliseen liekkiin. Tällä levyllä kohtaavat ahdasmielinen metallikitaristi, funkkiin nojaava rytmisektio ja edellisellä levyllä debytoineen laulaja Mike Pattonin avantgarde-häröilytaipumukset. Kolme vuotta aiemmin vielä teinipojalta kuulostanut Patton on levyjen välissä käynyt läpi ällistyttävän kehitysprosessin ja nasaalin melodisuuden sijaan tällä levyllä kuullaan karismaattista rock-laulantaa, kiljumista, karjuntaa, siirappista tulkintaa, vitsikästä parodiaa ja ties mitä kuviteltavaa. Monipuolinen ja silti yhtenäinen paketti on yksi hienoimpia levyjä, mitä valtavirran raskas rock on vuosikymmentensä aikana nähnyt.

Rappia oli yhdistelty rockiin jo 80-luvun puolella useastikin, mutta vuonna 92 samannimisellä albumilla debytoinut Rage Against the Machine pisti samaan kattilaan rapin, metalliriffit, funkkaavan basson, instrumentin mahdollisuuksien rajoja repineet kitarasoolot ja palavasieluisen poliittisuuden ja lopputuloksena oli jotain ainutlaatuista ja kestävää. Niin ihmeellisiä ääniä Tom Morello kitarastaan loihtii, että bändi katsoi väärinkäsitykset välttääkseen tarpeelliseksi painaa levyn kansivihkoon tiedotuksen, että kaikki kuuluvat äänet on tuotettu ihmisääntä, kitaraa, bassoa ja rumpuja käyttäen.


Edellä mainitut kaksi bändiä pysyivät erossa luokituksista, mutta osin niiden vaikutuksesta syntyi liike nimeltään Nu (new) Metal; alas viritettyjen massiivisten särökitaravallien ja hip hop -estetiikan yhteentörmäys, joka toi raskaan rockin taas suuremman yleisön tietoisuuteen. Genren suurin ja kaunein oli Korn, jossa yhdistyi yksinkertaiset pomppurytmiset riffit, kieron häiriintynyt kitarointi, ääriraskas soundi ja teiniangstia pursuava tuskaisen voimakas laulutyö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti